Veikkaanpa, että yksi suurimmista syistä, miksi ihminen ei perusta yritystä, haaveistaan huolimatta, on epäonnistumisen pelko. Epäonnistumisen pelko saattaa olla lähtöisin omasta lapsuuden perheestä. Ehkä siellä on toitotettu ”mitä minä sanoin” lausetta aina kun joku on epäonnistunut. Ehkä hulluimmassa skenaariossa, toisen epäonnistumiselle on ilkuttu ja siitä on puhuttu päivällispöydässä jälkiviisaina ja sen kautta on ruokittu omia onnistumisia.
Mistä ikinä epäonnistumisen pelko ihmisiin tuleekin, on se lannistava. Kai mulla itselläkin sitä on? En ole mikään perfektionisti, mutta kyllä minuakin pelottaa ryhtyä johonkin, mistä ei tiedä lopputulosta. Rohkeus on tunne, eikä se voi olla koko ajan läsnä. Emmehän me ole iloisia tai surullisiakaan koko aikaa. Uudet asiat pelottavat ihan varmasti kaikkia. Miellän itseni keskivertoa rohkeammaksi. Se johtuu siitä, että olen niin hel##tin utelias, etten ehdi/jaksa/halua miettiä niin pitkälle, että mietteisin epäonnistuvani jossakin.
Kun aloitin ekan kerran yrittäjänä, aloin tekee sitä, koska oli niin vapauttavaa toimia itsestä lähtöisin. En rehellisesti sanottuna edes miettinyt, että voisin epäonnistua. Näin ainoastaan yrittäjyyden mahdollisuutena määrätä itse tahti ja tehdä työtä ns. omaan pussiin. Kun parin vuoden jälkeen äitiysloman vuoksi, jouduin lopettamaan hyvin alkaneen yritykseni, en kokenut yhtään, että olisin epäonnistunut.
No, tietysti, en ollut epäonnistunut. Joku olisi silti saattanut kokea sen, ettei yritystä jatkanut epäonnistumisena. Minulle se oli luontainen siirtymä seuraavalle polulle. En halunnut ottaa riskiä ja palkata työntekijää, eikä minulla varmasti olisi ollut siihen varaakaan.
Tätä kirjoittaessa jäin miettimään, voiko olla niin, että kierrän asiat mielessäni niin, että en koe epäonnistuvani? Kun mietin asiaa oikein syvemmin, niin en koe epäonnistuneeni edes niissä kerroissa, joissa olen epäonnistunut. En päässyt Teatterikorkeakouluun, vaikka hain ja vaikka pääsin valintakokeissa pitkälle. En päässyt lukemaan ylempää ammattikorkeakoulua kuin vasta kolmannella yrityksellä. Tai no pääsin tokalla, mutten tajunnut ottaa koulupaikkaa vastaan. En ole myöskään päässyt kaikkiin työpaikkoihin, joihin olen hakenut. Tiedättekö, en silti ole koskaan kokenut, että olisin epäonnistunut. En vain päässyt. Piste. Joku oli parempi. Piste. Hakijoita oli paljon. Piste.
Sen sijaan, että syyttäisin itseäni epäonnistumisesta, joita kuintenkin olen kokenut, olenkin ajatellut asiaa muiden ihmisten kautta. Joka kerta kun seinä on tullut vastaan olen miettinyt, että joku oli parempi. Ehkei asiasta päättävät, vaan nähneet mun potenttiaalia. Tottakai mua on harmittanut! En ole mikään tunnekyvytön! Mutta en ole koskaan syyttänyt itseäni epäonnistumisesta. Se on ihan turhaa. Parit puhelut ystävien kanssa ja pettymyksen käsittely ja eteenpäin! Minä en ole yhtä kuin epäonnistumiseni.
Joten ensi kerran, kun mietit epäonnistuneesi muista, ettet ole sama kuin epäonnistumisesi. Et ole sama asia kuin yrityksesi. Olet iso osa yritystäsi! Mutta et ole sama asia. Jos yritystoiminta syystä tai toisesta esimerkiksi loppuu. Sinä jatkat. Otat opiksi ja jatkat eteenpäin!
Ota kanavani seurantaan, mikäli haluat seurata laajasti yrittäjyysaiheita. Löydyn Instagramista ja LinkedINistä. Tilaa toki uutiskirjeeni täältä sivun alareunasta. Uutiskirjeessä jaan ilosanomaa vain hyvistä ja hyödyllisistä asioista! Kiitos kun luit.
