Kun jäin sairaanhoitajan palkkatöistä opintovapaalle vuonna 2022, pyöritin samalla kotihoidon yritystäni. Yrityksen olin aloittanut jo vuoden 2020 lopussa. Yli vuoden sääsin palkkatyön ja sivutoimisen yrittämisen tasapainottelussa. En varmasti ollut tuona aikana kipeä, ainakaan montaa kertaa. Töiden tuoma stressi ja sairaalatyöstä saatu kuolemaakin vastustava vastustuskyky pitivät minut kyllä liikkeessä ja terveenä. Kun on tarpeeksi kireälle venyttänyt itsensä, jopa sairaudet kiertävät kaukaa!
Opintovapaan alkaessa jäljelle arkeeni jäi enää oman yritystoiminnan kasvattaminen ja uuden, toisen yrityksen liiketoiminnan aloittaminen, sekä tietysti koulun suorittaminen. Työmäärä pikkuhiljaa lisääntyi ja yritysten pyörittäminen oli ihanaa! Omien aikataulujen sulattaminen asiakkaiden aikatauluihin ei ollut niin raskasta kuin palkkatyössä käyminen. Osakeyhtiön tuoma ”läppärityö” vasta toikin fiiliksen yrittämisen vapaudesta.
”Oletko tarpeeksi kipeä?”
Elokuussa sain ensimmäisen kuumeen yrittäjänä. Se onnen ja vapauden tunteen määrä, kun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ei tarvinnut soittaa kenellekään ja pyydellä anteeksi, että on kipeä. Ei tarvinnut kuulla työnantajan pettymyksen ääntä. Ääntä, joka vaihtuu puhelun aikana pettymyksestä vihaan ja stressiin, koska sairastumiseni tietää vain kuluja. Työnantajan pitää alkaa järjestämään sijaistavaa työntekijää paikalle. Joskus äänessä on ollut myös epäusko, ”oletko tarpeeksi kipeä, ettet pääse muka töihin”. Kun soitat, että olet kipeä, saat kyllä tuntea sen tuskan, mikä sairastumisestasi syntyy. Siis siitä sairastumisesta, jolle et tietenkään itse voi mitään.
Näin ei ole tietenkään kaikissa työpaikoissa, edes sote-alalla. Täytyy vielä kehaista, ettei minunkaan vakityöpaikassani ole tällaista kulttuuria. Ehkä se johtuu suuresta työntekijämäärästä, sairaslomiin turtumisesta tai hyvästä johtamisesta, mutta koskaan sairaslomaa soittaessa ei tarvinnut pyydellä anteeksi. Vakityöpaikasta opin itse sen, että jos minulle ilmoitetaan sairaslomasta, otan sen iloisena vastaan, toivotan paranemiset ja olen sairastavan puolella.
Vihdoin oli lupa sairastaa!
Palataan vielä siihen tunteeseen, kun ei omasta sairastumisesta ei tarvinnut ilmoittaa kenellekään. Ensitöikseen ei tarvinnut pyydellä anteeksi. Se oli I H A N A A! Sattui vielä jotenkin niin, että oli tulossa viikonloppu tai joku loma ja vain muutama asiakas piti siirtää. Muistan sen vapauden tunteen vieläkin. Oli lupa sairastaa. Vihdoin oli lupa sairastaa! Itse en ole alatisairastavaa-tyyppiä, joten olen aina tuntenut huonoa omatuntoa ollessani sairas. Olen ymmärtänyt sen tuskan, mikä syntyy työntekijöille ja työnantajalle yhden työntekijän uupuessa riveistä.
Puhelimeen ei kilahtanut sairaslomastani aiheutunutta työntekijävajauksesta johtuvaa ”keikka tarjolla”- viestiä. Mikään ei tuonut minulle huonoa omaatuntoa siitä, että jouduin siirtämään asiakkaiden käynnit. Olin itse sopinut asiakkaiden kanssa, miten toimitaan ja asiakkaat ymmärsivät, että kipeänä en voinut tehdä töitä. Sain keskittyä sairastamiseen ihan rauhassa. Jotenkin tuolloin ymmärsin yrittämisen tuoman vapauden arvon. Sen, etten tarvitse keneltäkään hyväksyntää omalle sairaslomalleni.
Pääset kommentoimaan tästä postaustani Instagramiin aiheesta. Voit kommentoida mitä ajatuksia tämä puoli yrittäjyydessä sinussa herättää myös tänne blogin puolelle. Onko sinulla lupa sairastaa?
Ota kanavani seurantaan, mikäli haluat seurata laajasti yrittäjyysaiheita. Löydyn Instagramista ja LinkedINistä. Tilaa toki uutiskirjeeni täältä sivun alareunasta. Uutiskirjeessä jaan ilosanomaa vain hyvistä ja hyödyllisistä asioista! Kiitos kun luit.
