Tämä kirjoitus aiheuttaa toivottavasti tunteita. Olen nimittäin todella kyllästynyt siihen, että me naiset odotamme, että tasa-arvo tulee, kuin manulle illallinen. Ei se tule! Tällä tahdilla kestää 300 vuotta saavuttaa naisten ja miesten välinen tasa-arvo. 300 vuotta! En itse ajatellut odotella, enkä ainakaan elää niin kauan!
Me naiset ollaan kyllä ekana määkimässä (minäkin), ettei maailma ole tasa-arvoinen miehen ja naisen välillä. Mikä siis pitää paikkansa, enkä aio tässä tekstissä valistaa lukijoita siitä. Sitten kun pitäisi jotain tehdä asian eteen, niin naisilla on joku ihme tapa vetäytyä syrjään. ”No ei mun nyt..” On totta, että on myös selittämätöntä palkka epätasa-arvoa, mutta en hae tässä jutussa nyt ihan sitäkään.
Kirjoitan siitä, miten naiset (ei kaikki naiset) jotenkin piiloutuvat tai verhoutuvat aina jonkun syyn taakse. Milloin emme ole tarpeeksi vahvoja, milloin emme uskalla, milloin emme osaa tarpeeksi, milloin emme kehtaa, milloin emme pysty. Paskan marjat!
Minulla on naispuolinen ystävä, joka rakennutti itselleen talon. Yksin, ilman puolisoa. Hän käy 100% palkkatyössä, pyörittää kahta firmaa ja keikkailee vielä muissakin palkkatöissä. Lisäksi hänellä lapsi, josta huolehtia ja ystävyys suhteita hoidettavana. Päivittelin hänelle kerran, että olet kyllä supernainen, että monelta naiselta olisi jäänyt talo rakennuttamatta. Niin kuin jääkin! Hän vastasi siihen, että jos jotain haluaa, niin sitten sellainen pitää tehdä mahdolliseksi, että hän ei koe, että tämä olisi mitenkään feminiininen taidonnäyte. Niinpä! Tuo on SE asenne, mikä meillä kaikilla naisilla pitäisi olla!
Jos me haluamme tasa-arvoiset tulot huomenna, meidän pitää tehdä itsellemme sellaiset tänään. Hakea uusi työpaikka, perustaa yritys tai tehdä enemmän työtä. En haluaisi lannistaa, mutta tämä maailma ei tule KOSKAAN olemaan tasa-arvoinen, ei koskaan. Se on tosi hyvä päämäärä ja tavoite, ja sitä kohden meidän pitääkin kulkea ja taistella, mutta meidän elinaikanamme sitä ei tavoiteta. On siis aivan turhaa istua ja odotella, että joku tulee nostamaan naisen palkat 16% suuremmaksi. Ei tule. Se pitää nostaa itse.
Kyllästyin odotteluun, voivotteluun ja ennen kaikkea omaan valittamiseen itsekin. Perustin yrityksen ja toisen yrityksen, mikä toi minulle paremmat tulot, mitä naisvaltaisella matalapalkkaisella alalla pystyin saamaan. Mikäli ei istu sellaisissa pöydissä, jossa asioista, kuten palkkauksesta tai politiikasta päätettään, kannattaa keskittyä omaan elämäänsä ja etsiä ne keinot, joiden avulla elämästä voi luoda tasa-arvoista. Meillä ei kellään ole sitä yhtä elämää enempää elettävänä.
Nainen, lopeta valittaminen ja tee enemmän. Uskalla, osaa, kehtaa, vaadi ja pysty! Koska sä pystyt! Jos rahkeesi ei riitä yksin, niin tee jonkun kanssa! Perusta yritys yhdessä, osta asunto yhdessä, hae kouluun jonkun kanssa yhdessä tsempaten. Me naiset olemme täällä Suomessa hyvässä asemassa. Meillä on kaikki samat mahdollisuudet kuin miehilläkin, äänestämisestä aina työntekoon lähtien. Naisena kannat jo vastuun kaikesta muusta: perheestä, kodista, metatyöstä, vanhemmista, työtehtävistä tai ehkä kuulut harrastustoimen hallitukseen? Ehkä olisi myös aika kantaa itsestäsi vastuu? Älä tuhlaa aikaasi valittamiseen, vaan etsi keino! Mahdollisuuksien eteen pitää tehdä työtä, joskus enemmän kuin toisien. Sitten voi ainakin ylpeydellä korostaa, että I MADE IT!!
Ota kanavani seurantaan, mikäli haluat seurata laajasti yrittäjyysaiheita. Löydyn Instagramista ja LinkedINistä. Tilaa toki uutiskirjeeni täältä sivun alareunasta. Uutiskirjeessä jaan ilosanomaa vain hyvistä ja hyödyllisistä asioista! Kiitos kun luit.
